Silkkimarunan pitsimäisiä lehtiä. Raukka kituu kuivaakin kuivemmassa paikassa. Tämä kesä on vähän rehevöittänyt sitä. Ehkä parempi, ettei olekaan niin kosteutta. Leviää nimittäin aika reippaasti.
Pakko vielä laittaa yksi kuva karpaattienkellosta. Tää on niin hauskan näköinen, ikään kuin kukkakimppu. Nyt alkaa olla kaikki nuput auki, muutama jäljellä. Minikasvi jonka kukat ovat suhteettoman suuret.
Vihreää ja valkoista, ainakin tällä hetkellä. Ja kyllä kärhötkin ovat valkokukkaisia. Kukkivat vasta ehkä ensi keväänä. Myös tiarella ja kuukausimansikat ovat valkokukkaisia. Sinistä edustaa tässä penkissä akankaalet sekä tummalehtinen kurjenpolvi. Keväällä keltaisia narsisseja. Balkaninkellokki tosin hyppii minne sattuu kun siemenet lentää.
Tarha-alpi on niitä perinteisiä kukkia. Voi miten siitä tykkäsin nuorena tyttönä kun niitä jossain näin. Nyt on ollut pitkä kausi, että en ole niistä niin välittänyt. Mutta olenkohan tulossa lapseksi jälleen kun taas tänä kesänä olen ihaillut naapurin runsasta tarha-alpipenkkiä. Kuva on kuitenkin omasta pihasta.
Kerrottukukkainen verihanhikki kasvaa aika korkeaksi. Sitä en tiennyt, eikä tullut otettua selvääkään. Nyt se on siirrettävä jonnekin muualle kun kätkee taakseen mm. päivänliljoja.