Värimintut tuoksuvat mintulta niin kuin nimikin sanoo. Ennen oli vain tuota kirkasta punaista. Nykyään löytyy useita värejä. Pastillit ovat suosikkejani.
Pinkki on suloinen väri. Valkoisen on nyt toivelistalla.
Vaahtera kasvaa takapihalla ja levittää siemeniään ympäriinsä. Joka kevät saa nyppiä kukkapenkeistä "miljoonittain" taimia. Se on ihan mukava varjostaja kesähelteillä meidän terassin vieressä.
Tässä tämä viheliäinen peurankello! Niin kaunis kun onkin niin en suosittele kenellekään tätä kukkapenkkiin. Toinen mahdoton leviäjä on vuohenkello. Niille kyllä pitää osoittaa oma paikkansa alunperin:) Näitä on noussut tällä tontilla nurmikosta ja ensimmäisenä kesänä niitä "pelastin" muutaman taimen kun ei mitään vielä kasvanut. Nyt ne kasvaa syreeniaidan seassa. Vuohenkellojakin on noussut ulkorakennuksen vierestä, ne on siellä edelleen mutta eivät ole lähellä kukkapenkkiä. Kuvaa en ole niistä muistanut ottaa. Ne eivät pääse kovin runsaasti kukkimaan kun ruohonleikkurilla pidetään kurissa.
Sahramililja. Löysin seinustalta pari sipulia ja istutin ne toiseen paikkaan. Viime kesänä toinen kukki. Tykkään näistä vanhoista liljoista. Niitä pitäis saada lisää.
Tähkäkeijunkukka. Kukkien väri on vaatimaton, mutta ne kasvaa hienosti pitkien varsien päissä. Myös lehtiruusuke on kauniin muotoinen. Kasvi menestyy kohtuullisesti myös kuivissa olosuhteissa.
Varjoliljat on komeita liljoja. Kasvavat korkeiksi, muiden yläpuolelle siinä penkissä missä ovat. Kosteutta ja varjoa ne kyllä kaipaisivat enemmän kuin mitä meidän pihalla on. Kaikki sipulit eivät ole vielä kukkineet ja toivonkin, että niistä jokin olisi valkokukkainen.
Limen värinen suikeroalpi. Keltaiset kukat kyllä häviää lehtien sekaan. Leviää paljon hillitymmin kuin tavallinen vihreälehtinen suikeroalpi. Nätti myös ruukuissa.